Olet varmasti kuullut joskus puhuttavan Pandoran lippaasta? Oikeastaan alun perin kyse ei ollut lippaasta vaan ruukusta, eikä se ollut Pandoran, vaan hänen miehensä. Näin siis tarina kertoo:
Kuolematon titaani Prometheus varasti Olympos-vuorelta tulen ihmiskunnalle. Tästä suuttuneena Zeus rankaisi ihmiskuntaa ja käski Hefaistosta luomaan savesta ensimmäisen naisen, joka olisi kaunis kuin kuolematon jumalatar, mutta toisi ihmiskunnalle onnettomuuden. Hänen nimekseen tuli Pandora. Zeus lähetti Pandoran lahjaksi Prometheuksen pikkuveljelle Epimetheukselle, joka ei osannut varoa saamaansa lahjaa, vaan otti Pandoran vaimokseen. Epimetheuksen talossa oli sinetöity ruukku, jonka sisällä oli kaikki paha: sairaudet, onnettomuudet ja taudit. Utelias Pandora avasi ruukun ja sen sisältä pääsivät pakoon kaikki kärsimykset ja vitsaukset. Pandora sulki kauhuissaan ruukun, ja ruukun pohjalle jäi vangiksi toivo. Kuultuaan ruukusta valittavan äänen, Pandora avasi sen uudelleen ja niin Toivo pääsi viimeisenä ihmiskunnan luo.
Tarinana Pandoran ruukku resonoi myös niiden myyttisten kertomusten kanssa, joissa kaikki paha maailmaan syntyy naisellisesta elimestä.
Tämän näyttelyn teokset käsittelevät Toivoa, sen erilaisia heikkoja tai orastavia muotoja. Omanlaistaan toivoa on uusissa aluissa ja asioiden päättymisessä. Tietty toivo löytyy luonnosta, taivaan kappaleista tai ihmisen juurista. Oma toivonsa on syntymässä. Oma toivonsa kuolemassa ja kuoleman jälkeisyydessä tai kärsimyksen päättymisessä.
Avajaiset ma 30.4.2018 Vapunaattona klo 17-19
2.5.-12.5.2018 Galleria Vaaga, Kaapelitehdas
<<