Patchwork – Artist statement
Olen jo pitkään pohtinut ajatusta jostain pienimuotoisesta hyväntekeväisyys projektista. Nyt langat yhdistyivät päässäni ja muistin tilkkutyöt, joita tuli tehtyä varsinkin nuorempana. Opin ompelemaan koneella kai joskus 11-vuotiaana. Noin 13-vuotiaasta eteenpäin ompelin jo itselleni vaatteita ja muokkasin vaatteita itselleni sopiviksi. Miksi sitten tilkkutyöt?
Käsityöt naisten kulttuurina
Käsityöt ovat yleensä olleet naisten kulttuuria Suomessa mikä on kenties ollut syy siihen, että tekstiilitöitä ei ole erityisesti arvostettu. Tämä on sinänsä kummallista, kokeilepa elää ilman vaatteita tai petivaatteita..? Omassa lapsuudessani Äitini ompeli todella paljon, muun muassa meille ulkovaatteita. Se oli varmastikin tapa säästää rahaa, sillä aikaa Äidillä oli. Tai ainakin hänellä oli tarmoa käyttää aikansa muiden töiden lisäksi vielä ompeluun. Tulen käsitöitä tekevästä suvusta, täti kutoi mattoja ja neuloi sukkia, isotäti ompeli vaatteita poljettavalla Kayser koneellaan, isomummo kutoi pellavaa puilla jne. – naisten kulttuuria. Isotädin ompelukone oli jopa evakossa mukana sotien aikaan. Ja isomummon pellavapyyhkeitä löytyy vielä minunkin kaapista, vaikka hän kuoli jo 1950-luvulla.
Muistan vaatteet ja kankaat kovin hyvin. Peittoa tehdessäni olen muistanut isotäti Ruotsissa, jolta sain erään raidallisen kankaan ja myös punaista kukkakangasta. Tai tätiä, jolla oli kuulemma paita tästä kukallisesta kankaasta lapsena. Tämä kankaan ostin Kodin ykkösen tyhjennysalennusmyynnistä; tästä kankaasta ompelin verhon, kun asuin Hangossa, tästä kankaasta oli verhot lapsuuden kodissani ja tähän lakanaan söi koira kerran reiän jne. En osaa sanoa miksi muistan nämä asiat niin hyvin, mutta vanhoihin kankaisiin liittyy yllättävän paljon muistoja, ehkä niistä siksikin ennen vanhaan tehtiin ”uutta”. Tuskin olen ainut, joka tämä tunnesuhteen on kankaissa ja vaatteissa havainnut.
Tekstiilijätteen paheneva ongelma
Lapsuudessani tilkkutyöt ja räsymatot olivat tapa kierrättää kankaita. Nykyään vastaavaa intoa ei suomalaisilla taida olla, sillä tuotamme huimaavat 70−100 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuodessa. Historiaan vilkaisemalla voidaan havaita, että Suomessa oli vielä jotain aikaa sitten melko tavallista, että ihmisellä oli 2 vaatekertaa – arkivaatteet ja pyhävaatteet. On siitä tultu kauas! Tekstiilijätteen ongelma on ympäristön ja resurssien kannalta kestämätön. Halpatuotanto ja tuotannon ulkoistaminen ovat saaneet aikaan sen, että vaatteita ja tekstiilejä ei arvosteta juurikaan. Aika on halpaa muualla maailmassa, varsinkin, kun vaatteita valmistetaan surkeissa oloissa ja törkeän huonolla palkalla. Samoin kuitujen tuotannon ongelmat on siirretty kehittyviin maihin, kuten puuvillan kastelun ympäristövaikutukset. Jos minulle pitäisi maksaa tästä hommasta, sanotaan vaikka 10 e tunti, niin peiton hinnaksi (lisättynä arvioidut materiaali- ja sähkökustannukset 20 e) tulisi 100 e Mitä luulette, mikä on ompelijan tuntipalkka Aasian hikipajoissa?
Audiotallenne ja tietosuojakysymykset
Peittoprojektin tärkeänä osana on ollut myös tekoprosessin dokumentointi audiomuodossa. Ompeluprojektissa vuorottelet hiljaiset jaksot (kankaan leikkaaminen ja mittaaminen) sekä kovaääninen koneella ompelu. Äänimaisemaa on myös kodin äänet (ei aina niin seesteiset) ja omat höpinät ja hyräilyt. Välillä jopa unohtaa nauhurin olevan pöydällä mikä on hyvä asia. Kai sitä haluan tälläkin teoksella nostaa esiin elämän arkipäiväisiä ja myös hauraita puolia. Ihmisyys on kuitenkin paljon muuta kuin edustavaa pintaa ja jatkuvaa onnistumista – varsinkin lapsiperheessä.
N. 8 tuntinen audiotallenne tekoprosessista julkaistaan Korppiradiossa 9.12.2020 n. klo 12.50-21.00.
Tallenne on nauhoitettu älypuhelimella ja se muistuttaa siitä, kuinka kuunteleva korva on kodeissa ja muissa paikoissa yllättävän läsnä. Pitäisikö huolestua?
Peitosta tulee tavallaan teos, joka esittää huomioita ympäristöarvoista, naisten ja lasten asemasta, nostalgiasta ja yksityisyydestä. Mutta perinteisen taideteoksen roolista peitto pakenee, sillä se on valmistettu käyttöesineeksi.
Peittojen tiedot ja lahjoittaminen
Peitto 1 – Puput – Mitat: 63 x 104 cm
Energian kulutus: Tilkkupeittoni on valmistettu vuoden 1964 Singer ompelukoneella ja ekosähköllä.
Materiaalit: Olen tehnyt peitot 100% kierrätysmateriaaleista. Osa kankaista on kirpputoreilta ostettuja tai saatu ystäviltä. Peittojen kankaat ovat pääasiassa puuvillaa, joskus harvoin joukossa on yksittäinen muovisekoitteinen tilkku. Peittojen vanu on peitoista kierrätettyä polyesterivanua.
Materiaalien ja sähkön hinnaksi on nyt laitettu symbolinen 20 euroa.
Allergiatieto: Peitot on pesty 60°C pesukoneessa allergia- ja astmaliiton suosittelemalla pesuaineella. Meillä on kissakoti.
Hinta: Tilkkupeittoni eivät maksa mitään, mutta peiton saajan tulee osoittaa lahjoittaneensa hyväntekeväisyyteen peiton hintaa vastaava summa eli 100 euroa. Toivon nimenomaan lahjoitusta Shatan Ashramin koululle Intiaan. HUOM! Sovi minun kanssa asiasta ensin, ettei joku toinen ole ehtinyt jo!!
Toimitus: Toimitan peiton pk-seudulla tai postitan sen muualle maahan. Myös postitus ulkomaille on mahdollinen. Peiton vastaanottaja maksaa postikulut. Toimitus pk-seudulla ei kustanna mitään. Peiton mukana tulee huolto- ja korjausohjeet.
Muuta: Jos haluat tukea projektissani, minulle voi lahjoittaa hyväkuntoisia, tarpeettomaksi jääneitä polyesterivanu peittoja.
